Värjäys: Hypericum Kuismat

[Clusiaceae]

ajosruoho, kiroruoho, tsajuheinä, veriheinä
[englanti St. John's Wort · ruotsi Sancte Johannis Ört]

Useissa värjäystä käsittelevissä vanhoissa teksteissä ei eroteta kuismalajeja toisistaan. Euroopassa, ja etenkin Pohjoismaissa, värjäykseen on käytetty särmäkuismaa tai (todennäköisemmin) mäkikuismaa.

Hypericum calycinum Turkinpensaskuisma

Androsaemum calycinum, Ascyrum calycinum, A. coriaceum, Eremanthe calycina, Hypericum grandiflorum, Norysca calycina
[englanti rose of Sharon, Saint John's wort, Aaron's beard · iiri lus buí mhanannáin · ruotsi prakthyperikum · norja krypperikum · saksa großblumiges Johanniskraut, großblütiges Johanniskraut, immergrünes Johanniskraut · hollanti grootbloemig hertshooi · ranska millepertuis à calyce persistant, millepertuis à grand calice, millepertuis à grandes fleurs · italia erba di San Giovanni a calice persistente, iperico calicino · espanja hierba de San Juan, hiperico rastrero, hipericón, rosa de San Juan · katalaani herba de St Joan, hipèric de Burser · portugali hipericão-branco, hipericão-dos-jardins, raios-do-sol, véu-de-nossa-senhora · turkki koyunkıran · puola dziurawiec kielichowaty · kroaatti gospino zelje · bulgaria чашковидна звъника · ukraina звіробій чашечковий · venäjä зверобой чашечковидный]

Turkinpensaskuisma on kotoisin Balkanin alueelta, mutta on levinnyt Euroopassa Italiaan, Ranskaan , Saksaan, Iso-Britanniaan ja Kreikkaan sekä Uuteen-Seelantiin.

Kukista saadaan oranssia värjäysainetta. Käytetty värjäykseen mm. Pohjois-Amerikassa.

Hypericum cochinchinense

Kts. Cratoxylum cochinchinense

Hypericum maculatum Särmäkuisma

ajosheinä, hepomatara, hikiahmalo-heinä, juhanneksenminttu, kiroruoho, kuismanpaiseheinä, puismanheinä, tsajuheinä, uismanheinä, verapuu- l. viinaheinä
Hypericum quadrangulum var./subsp. maculatum
[englanti imperforate St John's-wort · iiri beathnua gan smál · kymri eurinllys mawr · ruotsi fyrkantig johannesört, mannablod · tanska kantet perikon · norja firkantperkum · saksa geflecktes Johanniskraut, Kantenhartheu, vierkantiges Hartheu · hollanti gevlekt hertshooi, kantig hertshooi · ranska millepertuis maculé, millepertuis tacheté, millepertuis taché, millepertuis à quatre angles · italia erba di San Giovanni delle Alpi · espanja hiperico no perforado, hipérico no perforado · katalaani hipèric maculat · viro kandiline naistepuna · unkari pettyes orbáncfű · albania lulebasani, lulebasani me njolla · lätti četršķautņu asinszāle · liettua keturbriaunė jonažolē · puola dziurawiec czteroboczny, dziurawiec czterograniasty · tsekki třezalka skvrnitá · slovakki ľubovník škvrnitý · sloveeni pegasta krčnica · kroaatti gospino zelje · bulgaria петниста звъника, четириръбест кантарион · ukraina звіробій плямистий · venäjä зверобой пятнистый, зверобой четырёхгранный]

Särmäkuisma kasvaa alkuperäisenä Euroopassa ja Luoteis-Aasiassa ja on levinnyt Kanadan länsirannikolle ja Yhdysvaltain luoteisosiin.

Sen kukinnoista on saatu punaista väriainetta, mutta se ei ole kelvollista kuitujen värjäämiseen.

Lönnrot mainitsee Flora Fennicassa (1860/1866), että luhtakuismoa (Hypericum quadrangulum) voi käyttää kuten mäkikuismaakin (Hypericum perforatum). Nykyään Hypericum quadrangulum tulkitaan yleisimmin Hypericum undulatum var. undulatum -lajiksi, joka kasvaa Euroopan länsiosissa ja Afrikan luoteisosissa; mutta on myös katsottu, että Lönnrot on viitannut ojakuisman alalajiin Hypericum tetrapterum var. tetrapterum, jonka kasvualuetta on Keski-Eurooppa ja myös Ruotsi; Suomessa tämä ojakuisman alalaji ei kasva. Todennäköisimmin Lönnrot on kuitenkin viitannut särmäkuismaan, joka kasvaa Suomessa, ja jonka vanha latinankielinen nimi on Hypericum quadrangulum var./subsp. maculatum. Tähän viittaavat myös Lönnrotin mainitsemat monet kansanomaiset nimitykset, joita tuskin olisi kuismalle, joka ei kasva Suomessa.

Hypericum perforatum Mäkikuisma, läpikuisma

juhanneskukka l. kakoisen-kukka, sianveriheinä, veriruoho
Hypericum officinale, H. officinarum, H. perforatum var. vulgare, H. perforatum subsp. vulgare, H. vulgare
[englanti St. John's Wort, perforated St. John's wort, the devil's scourge, goatweed, the grace of god, klamath weed, the lord god's wonder plant, witch's herb, amber, hundred-holes, terrestrial sun, triptonweed; St. John's grasse (Gerarde 1597) · latina hypericum, fuga damonum, perforata (Gerarde 1597) · iiri lus na Maighdine Muire · gaeli luibh eoin baiste · kymri eurinllys trydwll · ruotsi (äkta) johannesört, johannisört, mansblod, mannablod; vanha Gol, Renfona (Kalmarin lääni); vanha Sancte Hans Blomster, Hirkenpirk (Gotlanti) · tanska prikbladet perikon, prikbladet perikum, johannesurt, perikum, prikket perikon, prikket perikum · norja prikkperikum · saksa echtes Johanniskraut, Tüpfeljohanniskraut, Antoniuskraut, Blutkraut, Elfenblut, Feldhopfen, Feldhopfenkraut, Frauenkraut, gelber Karfunkel, gemeines Johanniskraut, gewöhnliches Johanniskraut, gewöhnliches Tüpfel-Johanniskraut, Hartenau, Hartna, Herrgottsblut, Hexenkraut, Jageteufel, Jesuswundenkraut, Johannisblut, Johannishartheu, Johanniskraut, Konradskraut, Liebfrauenbettstroh, Manneskraft, Mannskraft, Maria Bettstroh, Perikum, Sonnwendkraut, Tausendlochkraut, Tausenlöcherlkraut, Teufelsfluch, Tüpfelhartheu, Tüpfel-Johanniskraut, veroneser Johanniskraut, Waldhopfen, Waldhopfenkraut, Walpurgiskraut, Wildfeuer, Wundkraut · hollanti sint Janskruid; San Johans Kraut (Gerarde 1597) · ranska chasse-diable, crugie, herbe aux piqûres, herbe de la Saint-Jean, herbe à mille trous, herbe de la St-Jean, herbe percée, millepertuis, millepertuis cilié, millepertuis commun, millepertuis de Vérone, millepertuis officinal, millepertuis perfor, millepertuis à feuilles perforées, trascalan perforé, trucheran jaune; mille pertuys (Gerarde 1597) · oksitaani arnaudét, erba de Sant Jan, erbe dous berens, flou de Sen Joan, milehuelh, periclado, pericoû, trescayràn · italia caccia diavoli, erba di San Giovanni, erba di San Giovanni comune, iperico perforato, pilatro; hyperico (Gerarde 1597) · espanja corazoncillo, corazón de ciervo, hierba amarilla, hierba de las heridas, hierba de San Juan, hierba foradera, hierba militar, hipericón, sanjuanes, trescalar, tresflorina; caraconzillo (Gerarde 1597) · baski asiki-belarra, ausiki-belár, bioztxua, espai-bedarra, likurusma, milazuola, santio-belarra · katalaani flor de Sant Pere, herba de cop, herba de sant Joan, herba foradada, hipèric foradat, inflabous, pericó, pericó foradat, pericó groc, tresflorina, tresflorina vera · portugali erva-de-são-joão, hipericão, hipérico, milfurada · viro liht-naistepuna · unkari közönséges orbáncfű · kreikka βάλσαμο · romania pojarniță · albania lulebasani · turkki kantaron · lätti divšķautņu asinszāle · liettua paprastoji jonažolė · puola dzurawiec zwyczajny, dziurawiec, dziurawiec pospolity, dziurawiec zwyczajny · tsekki třezalka tečkovaná · slovakki ľubovník bodkovaný · sloveeni šentjanževka · kroaatti rupičasta pljuskavica · bulgaria жълт кантарион, лечебна звъника, порезниче · serbia обични кантарион, рупичаста пљускавица · ukraina звіробій звичайний · venäjä зверобой обыкновенный, зверобой продырявленный, зверобой произенный · japani kogomebaotogiri, コゴメバオトギリ · korea seo yang go chu na mul, 서양고추나물 · kiina guàn yè lián qiáo, 贯叶连翘]

Mäkikuisma kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa ja Aasian länsiosissa. Euroopasta kasvi on levinnyt myös Pohjois-Amerikkaan, missä se on alueittain myös uhkana maanosan alkuperäisille kasveille - joissakin osavaltioissa kukan viljelyllä on rajoituksia. Suomessa se on yleinen Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen saaristossa, hieman harvinaisempi Keski-Suomessa.

Mäkikuisma sisältää parkkiaineita sekä punaista väriainetta hyperisiiniä. Lönnrot kertoo Flora Fennicassa (1860/1866), että kukkaröyhyllä värjätään ja kukan-alut antavat kauniin punavärin paloviinalle.

Historia

Kuismia on käytetty pohjoismaissa punaisen hirkenpirk- tai pirkumbrännvin -viinan värinä. Viinan nimi juontuu kuisman latinankielisestä Hypericum -nimestä.

Linnaeuksen Gotlannin ja Öölannin värjäyskasveja esittelevässä tekstissä vuodelta 1742 kuisma mainitaan keltaisen väriaineen lähteenä: Gotlannin maanviljelijät värjäsivät kasvilla kirkkaankeltaista alunapuretuksella.

Lönnrot mainitsee kuismat teoksessaan Flora Fennica (1860).

Kuismasta saadaan punaista värjäysainetta, jota on kutsuttu nimellä "englanninpunainen" (English red). Tavallisesti englanninpunaisella tarkoitaan keinotekoisesti valmistettua punaista rautaoksidipigmenttiä.

Adolph Modeerin kuvauksessa "Oeconomisk beskrifning Öfver Halltorps och Woxtorps Soknar i Calmare Län" (Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Oct. Nov. Dec. 1767) kerrotaan, kuinka Ruotsin Kalmarin läänissä kukilla ja lehdillä värjätään villa keltaiseksi.

Kalm (1754) mainitsee kuisman yhtenä kasveista, joita pohjanmaalaisen Kalajoen pitäjän asukkaat käyttävät värjäämiseen. Hänen mukaansa sillä värjätään pysyvää punaista väriä. "Tieto" lienee kuitenkin väärä, sillä kuisman väriliemen punainen väri ei tartu kuituun.

Kukilla on maustettu ja värjätty punaiseksi mm. paloviinaa: Myös painauksiin käytetään kukkaröyhyä. Kukanalut antavat kauniin punavärin paloviinalle (Elias Lönnrot, Flora Fennica, 1860).

Kukinnoista sadaan keltaista, punaista, violettia ja purppuraa, alunapuretteella beigeä. Kukat päästävät alunapuretuksella keltaista väriä ja alkoholilla punaista väriä, punaruskeaa myös alunapuretuksella. Tinapuretuksella kukista on saatu punaoranssia väriä.

Kasvia on käytetty mm. Irlannissa villan keltaiseksi värjäämiseen.

---

Kuismat ovat jo antiikin aikaan olleet tärkeitä rohtoyrttejä, joiden on uskottu myös suojaavan pahalta. Mäkikuismaa on käytetty haavojen ja depression hoitoon ja ruoansulatusvaivoihin. Mäkikuisma lisää ruoansulatusnesteiden, erityisesti sapen eritystä ja laukaisee kouristuksia. Ulkoisesti käytettynä se edistää haavojen paranemista.

Kun keltaiset kukat tai nuput musertaa, niistä irtoaa punaiseksi värjäävää ainetta - siksi kuismaa on kutsuttu veriheinäksi. Sanotaan myös, että kuismaa syöneet vaaleat eläimet saavat auringossa palorakkuloita, joita tummat eläimet eivät saa.

Kukista ja lehdistä on murskatessa lähtenyt myös hyvin epämiellyttävä haju, minkä vuoksi on ajateltu, että kasvi pitää myös pahan loitolla. Sen nimi useilla kielillä on "Johanneksen kukka" (St. John's wort, Johanniskraut, Herbe de la Saint-Jean), koska Keski-Euroopassa se yleensä kukkii Johanneksen päivän - eli juhannuksen - tienoilla.